LOTTOVOITTAJA

Jos minusta tulisi lottomiljonääri niin ...

Tätä kysyttiin jonkun lehden keskustelupalstalla ja ajattelin kirjoittaa omista haaveistani.

Niin ihan ensimmäiseksi laittaisin vapisevin käsin sen lottokupongin vedenkestävään pussiin, pussin lasipurkkiin ja purkin peltirasiaan. Olen jo päättänyt purkin ja peltirasian. Ottaisin lauantai-iltana tyynyn ja peiton mukaani ja hipsisin autoon nukkumaan, ainakin kesäaikaan ja ukonilman uhatessa. Olen näet miettinyt että tuli, kosteus, huolimattomuus ja salamaniskusta syttynyt tulipalo voisivat tuhota kuponkini. Sunnuntai kuluisi lottolappua suojellen. Maanantaiaamuna olisinkin sitten tallelokeroa vuokraamassa.

Kun rahat olisivat tililläni niin monen muun tavoin maksaisin omat ja lähipiirin velat pois, remppaisin vähän taloani, mutta upouusien autojen ostot todellakin jättäisin tekemättä ja keskittyisin luomaan itselleni unelmien työn.

UNELMIEN TYÖ JA INTOHIMO

Hankkisin vanhoja taloja ja käsityöläisiä niitä kunnostamaan.

Tuon lauseen kirjoittaminenkin jo tuntuu ihanalta. Vanhoja taloja, kunnostusta, käsityöläisiä. Tulee mieleen lause jonka löysin nuorena jonkun lehden "Minkälainen ihminen olet" kyselystä. Olin parikymppisten ystävieni seurassa ja teimme kyselyä keskenämme. Kysyttiin suhtautumista lauseeseen. Lause oli: Haluatko asua yksin suuren metsän keskellä olevassa talossa. Mikä ihana lause ja ajatus! Joo, joo, joo! Hihkuin minä mielessäni ja ääneenkin varmaan, koska muut katsoivat minua kuin vähäjärkistä. No en todellakaan, ikinä, hetkeäkään! Oli lähinnä muiden kommentti, mutta ystäviä kun olivat tunsivat minut. Aina kun näkivät karkeita pellavavaatteita, kudottuja sukkia tai savivateja, niin totesivat että noista sä varmaan tykkäät. Niinkuin tykkäsinkin. He keräsivät Arabiaa, Marimekkoa ja Lundiaa.

Mutta takaisin unelmatyöhöni. Talot olisi siis hankittu. Mieluiten sellaisia vähän pilattuja, kulkukissoja. Joissa on mokattu ikkuna- tai katemateriaalien valinnalla. Rakentamalla elintasopatti talonkylkeen. Istuttamalla hehtaarinurmikko talon ympärille, vaikkei kukaan perheessä golffaa. Kaikki näitä on nähnyt. Isoja ja pieniä taloja, uudehkoja rintamamiestaloja ja ikivanhoja tilojen päärakennuksia, joiden viereen on rakennettu tiilitalo. Haloo? Ei ketään kotona?

Alkaisi taitavien puu- ja peltiseppien, kivi- ja kirvesmiesten, puutarhureiden ja käsityöläisten etsintä. Entisöintiin perehtynyt konservaattori apulaisineen alkaisi kartottamaan ja aikatauluttamaan hankkeita. Kauniit katot ja moniruutuiset ikkunat asennettaisiin. Rossipohjat oikaistaisiin. Alkuperäisiä ulkoasuja palautettaisiin. Ekovessat joka taloon. Tolkkua ylenpalttiseen talotekniikkaan, koneelliset ilmastoinnit ja ylenmääräiset sähköistämiset unohdettaisiin. Eristäminen luonnonmateriaalein, huokolevyin ja selluvilloin. Muurareille haettaisiin kauniita esikuvia museoista. Ostettaisiin purettuja kaakeliuuneja. Pellettilämmitystä. Talonpäätyyn voi istuttaa koivun, eikä kosteus pääse rossipohjaan.

Arkkitehteihin suhtaudun varauksella, paitsi Panu Kailaan. Joku "Kailalainen" kelpaisi, mutta olisi kyllä koko ajan suurennuslasin alla ehdotuksineen. Ainakin mitä tulee materiaalipuoleen. Petrokemian tuotoksia eli erilaisia muoveja ei taloihin laitettaisi. Betoniakin olen alkanut vieroksumaan. Kylpyhuoneet pitäisi rakentaa tyystin eritavalla kuin nykyään tehdään. Vallalla on ajatus eristää huone vedeltä, tehdä koko tilasta vesitiivis. Pikemminkin pitäisi eristää vesi huoneesta. Kylpyamme tai suihkunurkkaus estää veden pääsyn lattialle tai seiniin, kosteus läpäiseen seinät, lattiat ja katon kadoten taivaan tuuliin.

Arkkitehdit saisivat ratkaista näitä ongelmia ja luoda harmoniaa, sopusointuisia ratkaisuja talon mittasuhteiden ja ympäristön välillä. Ja kauniita ikkunapuitteita, ja porraskaiteita, ja huvimajoja, ja aitoja. Kyllä ne osaisi, jos ne vaan yrittäisi, keskittyä olennaiseen. Niitten koulutuksessa on jäljistä päätellen jotain vikaa! "Ei me puusta suunnitella, betonia, terästä ja lasia niinkuin kaikilla muillakin. Tehdään me samanlailla kun toisetkin, peesataan, kyllä siitä sillälailla hyvä tulee." " Laitetaan vaikka kaksi pylvästä siihen ovensuuhun ja sanotaan et ammennetaan vaikutteita antiikista."

Puutarhureita ja kauniita pihoja, istutuksia ja kasvitarhoja.

Ammattimiesten ahertaessa minä olisin sijoittanut lottomiljooniani palkkaamalla ja tilaamalla töitä kymmeniltä käsityöläisiltä. Entisöijät korjaisivat, kunnostaisivat ja pintakäsittelisivät perinteisesti vanhoja huonekaluja, Annalan kankailla verhoiltaisiin sohvia ja nojatuoleja. Koristemaalarit ja tapetoijat toteuttaisivat sisustustiimin suunnitelmia, matonkutojat ja ompelijat ahkeroisivat tahoillaan, tekstiilitaidetta olisi tilattu vapaat kädet -periaatteella, keramiikkaa, taontatoitä ja vaikka ihastuttavan taidokas nukkekoti hankittu. Jos valmistumassa olisi oma koti, niin kirjailijoiden kirjoja, taiteilijoiden maalauksia ja muusikkojen levytyksiä olisi hyllykaupalla. Ostaisin minä soitinrakentajien töitäkin, vaikken soittaa osaakaan. Ihan siitä ilosta että joku osaa viuluja tehdä Suomessa. Voi hyvänen aika kuinka ihanaa olisikaan tuhlata rahaa moisiin asioihin.

Minun mielestäni.

Täytyisikö oikein nimilistaa kaikista taitajista ruveta laatimaan, vai onko se kumminkin ennenaikaista. Toisaalta kun se onni potkaisee niin hyvin valmisteltu olisi jo puoliksi tehty. Jospa seuraavaksi keräisin ja kyselisin lukijaystäviltänikin aihe- ja nimilistaa käsintekemisen taitajista.

Mitä ylellisyyttä olisikaan kokonaan massatuotannosta vapaa sisustus. Joku ihminen olisi tehnyt kaiken omin käsin. Öljyä ei olisi porattu, sademetsää kaadettu, köyhiä ihmisiä sorrettu, laivattu ja rahdattu talon sisustuksen takia.

Että semmoisia haaveita.

Alkupalat

Aloittelen ensimmäistä blogiani. Ties mitä tänne tulee kirjoiteltua. Kuvat jäävät vähemmälle, en ole digikameraa hankkinut. Päiväkirjaa tuskin tulee pidettyä. Ehkä pakinatyyppisempää, kaikenkarvaista arvostelua, kummastelua ja päivittelyä. Eikä oikeastaan haittaa vaikkei kukaan luekkaan. Ajatukset ja johtopäätelmät ovat omia, omaperäisiä harvemmin. Maailmassa kun on niiiiiin paljon kummasteltavaa!